Perinteiset ja digitaaliset kaiuttimet

Perinteiset kaiuttimet

Traditional and digital speakersEnglanninkielinen termi kaiuttimelle on “loudspeaker”, ja sillä saatetaan viitata joko yksittäiseen muuntimeen, tai kokonaiseen äänentoistojärjestelmään, sisältäen enemmän kuin yhden ajajan.

Jotta äänentoistojärjestelmät pystyvät tuottamaan laajan kirjon tasaisen laatuisia ääniä, useimmat niistä sisältävät enemmän kuin yhden kaiuttimen, eli ajajan. Tämä pätee varsinkin, jos vaaditaan mahdollisimman korkeaa tarkkuutta, tai korkeampaa äänenpainetta. Yksilöllisiä ajajia käytetään tuottamaan erilaisia äänentaajuuksia. Ajajia kutsutaan Subwooferiksi tai subbariksi, jos niitä käytetään erittäin matalilla äänentaajuuksilla; bassokaiuttimiksi matalilla äänentaajuuksilla; keskiäänikaiuttimiksi keskitason äänentaajuuksilla; diskanttikaiuttimiksi korkeilla äänentaajuuksilla; ja joskus super diskanttikaiuttimiksi, kun ne on tarkoitettu erittäin korkeille äänentaajuuksille. Termit eri kaiuttimien ajajille vaihtelee, riippuen sovelluksesta. Kaksisuuntaisissa järjestelmissä ei ole keskiäänikaiutinta, joten keskitason äänentaajuuksien tuottaminen kuuluu sekä diskanttikaiuttimen että bassokaiuttimen tehtäviin. Kotistereot käyttävät diskanttikaiuttimia korkeille äänentaajuuksille, kun taas ammattilaisten konserteissa käyttämät järjestelmät käyttävät HF kaiuttimia.

Kun useampaa ajajaa käytetään samassa järjestelmässä, jakosuodatin, eli suodatin verkko erottelee tulevat signaalit eri äänentaajuuksien mukaan ja siirtää ne oikeaan ajajaan. Dynaamiset, tai elektrodynaamiset kaiuttimet eroavat aikaisimmista kaiuttimista, koska ne käyttävät elektrostaattisia kaiuttimia, tai muita uusia järjestelmiä.

Digitaaliset kaiuttimet

Digitaaliset kaiuttimet olivat Bell Labsin kokeiden kohteena jo 1920 – luvulla. Suunnittelu on yksinkertainen: jokainen bitti kontrolloi ajajaa, joka on joko täysin päällä, tai pois päältä. Ongelmat suunnittelussa ovat aiheuttaneet sen, etteivät valmistajat tee näitä nykyiseen käyttöön niiden epäkäytännöllisyyden vuoksi. Ensimmäiseksi, koska bittejä tarvittaisiin suhteellisen suuri määrä, jotta ääntä voitaisiin toistaa sopivalla laadulla, järjestelmistä tulisi hyvin suuria. Toiseksi, laskostumiselta ei voida välttyä, koska A / D – muunnin aiheuttaa tämän ongelman, jolloin äänenkorkeutta ei voida laittaa oikeaan kohteeseen, ja äänestä tulee huonolaatuista. Ainakaan vielä ei ole keksitty toimivaa ratkaisua, jolla tämä estettäisiin.

Termi digitaalinen tai digitaalisesti valmis on usein käytetty mainostettaessa kaiuttimia tai kuulokkeita, mutta aikaisemmassa mielessä näitä ei voida kutsua digitaalisiksi kaiuttimiksi. Enemmänkin ne ovat perinteisiä kaiuttimia, joita voidaan käyttää muuttamaan digitaalisen lähteen ääntä, kuten MP3-laitteita ja CD-levyjä. Tähän kuitenkin pystyy mikä tahansa tavanomainen kaiutin, eli termillä ei ole muuten merkitystä kuin markkinoinnin näkökulmasta. Periaatteessa mikä tahansa kaiuttimista pystyisi samaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *